Toukokuun blogi

Mikä ihmeen POK? - Hankkeen ensimmäinen webinaari
Hankkeemme järjestämä ensimmäinen webinaari kokosi yhteen laajan joukon jatkuvasta oppimisesta kiinnostuneita asiantuntijoita: tilaisuuteen oli ilmoittautunut 166 henkilöä ja linjoilla oli parhaimmillaan 121 osallistujaa. Pienten osaamiskokonaisuuksien kehittäminen on siis selvästi kiinnostava teema yliopiston toimijoille, erityisesti jatkuvan oppimisen toteuttajien keskuudessa.

Webinaarissa tarkasteltiin POKeja niin hallinnon, rahoituksen, strategisen johtamisen kuin käytännön toteutuksen näkökulmista. Keskustelu osoitti, että kyse ei ole pelkästä uudesta koulutusmuodosta, vaan laajemmasta muutoksesta siinä, miten yliopistojen osaamista tuodaan työelämän tarpeisiin.

Kuva: Mikä ihmeen POK? - Miten edetään POK?

​Tilaisuuden avasi opetusneuvos Päivi Bosquet opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Hän pohjusti pienten osaamiskokonaisuuksien historiaa muistuttamalla, että vastaavantyyppisiä kokonaisuuksia on yliopistoissa toteutettu jo pitkään. Uutta ei siis ole itse työelämälähtöiset pienet oppimiseen tähtäävät koulutukset, vaan se, että nämä osaamiset tuodaan näkyväksi ja osaksi virallista koulutustarjontaa.

Keskeistä on myös se, että tarjonta kootaan ja tehdään löydettäväksi yhteisten kanavien kautta. Esimerkiksi opin.fi-alustan kaltaisten palvelujen rooli korostuu, kun pienten osaamiskokonaisuuksien on oltava helposti löydettävissä sekä yksilöille että organisaatioille. Hallinnollisen kehittämisen myötä POKien kautta hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen helpottuu, mikä hyödyttää sekä oppijoita että yliopistoja.

Seuraavaksi Lapin yliopiston asiantuntijat Mira Arffman ja Katri Kuusela esittelivät hankkeessa toteutetun kysely- ja haastattelututkimuksen sekä työpajan tuloksia. Kyselyiden tulosten analyysiin voi tutustua tarkemmin tammikuussa julkaistussa blogikirjoituksessa. Webinaarissa esiteltiin kuitenkin kyselyn lisäksi hankkeessa tehtyjä haastatteluita, jotka kohdistuivat yliopistojen strategiseen johtoon, kuten koulutuksesta vastaaviin vararehtoreihin ja dekaaneihin. Aineiston perusteella jatkuvan oppimisen rakenteet koetaan jo varsin vahvoiksi POKien toteuttamisen kannalta. Samalla todettiin, että toiminta on kuitenkin vielä varhaisessa vaiheessa, ja POK-käsitteisiin ja -käytänteisiin tarvitaan lisää selkeyttä sekä osaamisen vahvistamista. POKeja ei myöskään nähdä automaattisesti uutena sisältönä, vaan pikemminkin uutena tapana tuotteistaa ja koota jo olemassa olevaa opetusta.
 
Mikä on POKin arvolupaus?

Paneelikeskusteluun osallistuivat Päivi Bosquet, OKM, Anne Gustafsson-Pesonen, UCEF-verkosto, Jukka Lerkkanen, POIJU-hanke sekä Anna Päiviö, JOTPA. Paneelikeskusteluissa nousi esiin useita näkökulmia POKien keskeiseen arvolupaukseen:

• POKit mahdollistavat nopean reagoinnin työelämän muuttuviin tarpeisiin.
• Ne suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan yhdessä työelämän kanssa, mikä lisää työelämärelevanssia.
• POKit tarjoavat tutkintojen rinnalle vaihtoehtoisia tapoja osaamisen todennukseen ja voivat samalla tukea tutkinto-ohjelmien kehittämistä.
• Yliopistojen tuottama tieto saadaan POKien kautta työelämälle relevantissa muodossa.

Keskustelussa todettiin, että yliopistojen brändillä ja laadulla on edelleen merkitystä työelämässä, mutta haasteena on tehdä tarjonta näkyväksi ja helposti ymmärrettäväksi. Lisäksi pohdittiin POKien brändäämistä työelämään. Viestinnän tulee olla selkeää työelämän suuntaan, koska siellä kiinnostaa enemmän se, mitä lisäarvoa koulutus tuo, kuin se miten ne on yliopistoissa hallinnollisesti järjestetty.

JOTPAn Anna Päiviö nosti puheenvuorossaan muutamia huomioita juuri päättyneistä ensimmäisistä pienten osaamiskokonaisuuksien piloteista. Pilotit osoittivat, että onnistunut POK on selkeästi rajattu ja riittävän lyhyt, joka tarkoittaa periaatteessa viitekehyksessä mainittujen laajuuksien 1-5 op laajuisia suorituksia. Yhteissuunnittelu työnantajien kanssa on osoittautunut piloteissa hedelmälliseksi, mutta keskustelua herätti se, miten yhteistyö ja kehittäminen jatkuu ilman hankerahoitusta. Nyt piloteissa yritykset osallistuivat esimerkiksi suunnittelutyöpajoihin, joka voi olla ilman hanketta merkittävä panostus yrityksiltä. Oppijoiden näkökulmasta Jukka Lerkkanen nosti POKien käytännön toteutuksessa keskeiseksi aikuisten oppijoiden arjen. Työn ja opiskelun yhteensovittaminen on haaste, johon vastataan yksilöllistämisellä, joustavilla suoritustavoilla ja monipuolisilla arviointimenetelmillä. Hän myös lisäsi, että POKin suunnittelun lähtökohtana on tunnistaa, että työelämässä olevilla on jo paljon osaamista, joka edelleen korostaan yhteisen suunnittelun tärkeyttä.

Keskustelussa tunnistettiin myös haasteita, joista keskeisimmäksi nostettiin POKien rahoituspohja. POKien kannattavuus todettiin monen puheenvuoron mukaan vaikea saavuttaa ilman julkista rahoitusta. Lisäksi ostamisen ja myymisen käytännöt kaipaavat selkeyttämistä sekä korkeakouluissa että työelämässä. Tarjonnan tulisi olla selkeämmin selattavissa ja ostamisen nykyistä vaivattomampaa, jotta volyymiä saadaan nostettua.

Paneelikeskustelun lopuksi Touko Apajalahti Teknologiateollisyys ry:stä kokosi keskustelua yhteen. Teknologiateollisuuden osaajatarpeen arvioidaan olevan seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 140 000 uutta osaajaa, joista suurin osa edellyttää korkeakoulutusta. Yrityksissä jatkuva oppiminen on jo arkea, mutta yliopistojen tarjoaman koulutuksen osuus on vielä melko pieni. POKit voivat toimia sillanrakentajina yliopistojen ja yritysten välillä. Tapahtuakseen tämä edellyttää, että ne kytkeytyvät aidosti yritysten uudistumiseen ja ovat helposti löydettävissä.
​
Yleisökeskustelussa nousi esiin kysymyksiä tutkimustiedon hyödyntämisestä POKeissa, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen POK-tarjonnan koordinoinnista sekä kansallisen viitekehyksen valmistumisen aikataulusta, Päivi Bosquet arvioi, että tarkennettu viitekehitys julkaistaan syksyllä 2026.