Miltä jatkuvan oppimisen kenttä näyttää yliopistoissa? Syksyllä 2025 toteutimme laajan Webropol-kyselyn, jonka tavoitteena oli kartoittaa yliopistojen jatkuvan oppimisen nykytilaa ja erityisesti pienten osaamiskokonaisuuksien nykytilaa, haasteita ja kehittämistarpeita. Kyselyn toteutuksesta vastasi Lapin yliopisto, ja vastausaika oli 18.9.–31.10.2025. Kyselyyn vastasi yhteensä 134 henkilöä yhdeksästä suomalaisesta yliopistosta. Vastaajista 67 prosenttia oli muuta henkilöstöä ja 33 prosenttia opetus- tai tutkimushenkilöstöä. Tulokset tarjoavat arvokkaan näkymän siihen, missä jatkuvan oppimisen kehittämisessä mennään – ja mitä vielä tarvitaan. Toimivia käytänteitä sekä pullonkauloja Kartoitimme kyselyssä vastaajien arvioita jatkuvan oppimisen käytännöistä yliopistoissa. Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan kolmen käytännön toimivuutta omassa yliopistossaan jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Arvioitavat käytännöt olivat (1) yhteistyö eri yksiköiden ja tiedekuntien välillä, (2) työelämälähtöinen koulutussuunnittelu sekä (3) riittävä resurssointi jatkuvan oppimisen palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen. Käytännöistä työelämälähtöinen koulutussuunnittelu arvioitiin vastauksissa toimivimmaksi käytännöksi. Sen sijaan resursointi jatkuvan oppimisen palveluiden toteuttamiseen ja suunnitteluun sai heikoimman arvioinnin. Pienet osaamiskokonaisuudet vielä muotoutumassa Pienet osaamiskokonaisuudet nähtiin yliopistoissa vielä keskeneräisenä asiana. Kyselyn perusteella valtaosa yliopistoja oli edistänyt pienten osaamiskokonaisuuksien käyttöönoton etenemistä, mutta vaihtelua oli suurestikin eri yliopistojen välillä. Osassa yliopistoja pienet osaamiskokonaisuudet ovat jo käytössä, osassa vasta puheen tasolla. Pieniin osaamiskokonaisuuksiin liittyvä toiminta koettiin monin paikoin hajanaiseksi, ja vastaajat tunnistivat siihen liittyvän selkeitä osaamistarpeita. Monille aihe on vielä uusi, ja vastauksissa korostui tarve selkeälle perustiedolle, erityisesti käsitteiden ja toimintamallien avaamiselle. Lisäksi kaivattiin käytännönläheisiä ohjeita esimerkiksi todistuskäytännöistä ja osaamistavoitteiden määrittelystä. Yhteisten linjausten ja selkeiden rakenteiden puute nähtiin osaltaan hidastavan pienten osaamiskokonaisuuksien suunnittelua ja juurruttamista osaksi yliopistojen perustoimintaa. Työelämäyhteistyön ja tuotteistamisen kehittäminen nousivat myös tärkeiksi osa-alueiksi osaamisen kehittämisessä. Tarvitaan lisäosaamista koulutusten markkinointiin, hinnoitteluun ja työelämätarpeiden tunnistamiseen sekä mahdollisen uuden työelämää osallistavan kulttuurin luomiseen. Alle on listattu osa esille nousseista lisäosaamistarpeista tai tiedontarpeista liittyen pienten osaamiskokonaisuuksien toteuttamiseen jatkossa.
Asiakaslähtöinen jatkuva oppiminen Kyselyssä vastaajia pyydettiin nimeämään mielestään tärkeimmät tavat kartoittaa asiakkaiden koulutustarpeita, valintoja sai tehdä enintään 3 kpl vastaajaa kohti. Valittavana olevat vaihtoehdot olivat kyselyt, haastattelut, sidosryhmäyhteistyö, osaamistarpeiden ennakointi (direktiivit, linjaukset, kansalliset kehittämissuuntaukset), suorakontaktointi (esim. puhelut ja keskustelut). Vastauksissa kolmen kärjeksi muodostui sidosryhmäyhteistyö, osaamistarpeiden ennakointi, kyselyt (kuvio 1).  Kuvio 1. Vastaajien arvio tärkeimmistä tavoista kartoittaa asiakkaiden koulutustarpeita (n=131). Monissa yksiköissä vuoropuhelu oli tiivistä ja osa arjen toimintaa esim. harjoittelujaksojen, kehittämis- ja tutkimushankkeiden, työelämäpäivien, alumnitoiminnan ja työelämätilaisuuksien kautta. Vastauksissa myös mainittiin, että pitää olla aktiivinen oman tieteenalan erilaisissa yhteisöissä ja osallistua alan kehittämiseen, jotta on tietoinen alan osaamistarpeista. Työelämäyhteistyö koettiin osin myös hajanaiseksi ja henkilöriippuvaiseksi. Vastauksissa nousi esiin tarve pitkäjänteisemmälle ja rakenteistetulle dialogille sekä paremmalle tiedonkululle eri yksiköiden välillä. Asiakaslähtöisistä jatkuvan oppimisen käytännöistä monipuoliset pedagogiset ratkaisut sekä oppijoiden ohjaus ja neuvonta arvioitiin toimivan parhaiten. Yliopistojen jatkuvan oppimisen asiakaslähtöisyyttä vastaajat lähtisivät kehittämään jatkuvan oppimisen rakenteiden selkeyttämisellä, resursoinnilla sekä asiakasymmärryksen vahvistamisella. Mitä seuraavaksi – v 2026? Kyselyn tuloksia hyödynnetään hankkeen kehittämistoimenpiteissä vuonna 2026. Alkuvuodesta käymme tarkemmin läpi työelämälähtöisen koulutussuunnittelun eri vaiheita ja käytäntöjä yliopistojen kesken sekä osallistamme työelämää jatkuvan oppimisen kehittämiseen. Lisäksi vuoden 2026 aikana tulemme tarkastelemaan asiakkaiden toiveita ja tarpeita yliopistojen jatkuvalle oppimiselle. Kiitos kaikille, jotka olivat mukana kyselyssä ja keskusteluissa! Jatkuvan oppimisen kehittäminen on yhteinen matka, joka etenee parhaiten avoimessa vuoropuhelussa yliopistojen ja työelämän välillä. Odotamme innolla seuraavia askeleita ja yhteistä kehittämistä. T: Katri ja Mira / Lapin yliopisto  Hur ser det ut med kontinuerligt lärande Hösten 2025 genomförde vi en omfattande Webropol-enkät med syftet att kartlägga det aktuella läget för kontinuerligt lärande vid universiteten och i synnerhet det aktuella läget, utmaningarna och utvecklingsbehoven för mikromeriter. Undersökningen genomfördes av Lapplands universitet och svarstiden var 18.9-31.10.2025. Totalt besvarade 134 personer från nio finländska universitet på enkäten. Av respondenterna utgjorde 67 % övrig personal och 33 % undervisnings- eller forskningspersonal. Resultaten ger en värdefull inblick i utvecklingen av kontinuerligt lärande och vad som ännu behöver ses över. Fungerande metoder och flaskhalsar I undersökningen kartlade vi respondenternas bedömningar av metoder för kontinuerligt lärande vid universiteten. Respondenterna ombads att bedöma effektiviteten hos tre metoder vid sitt universitet ur ett kontinuerligt lärandeperspektiv. De metoder som bedömdes var (1) samarbete mellan olika enheter och fakulteter, (2) arbetsorienterad utbildningsplanering och (3) tillräckliga resurser för planering och genomförande av tjänster för kontinuerligt lärande. Av dessa metoder bedömdes arbetsbaserad utbildningsplanering som den mest effektiva metoden medan tilldelningen av resurser för genomförande och planering av fortbildningstjänster fick lägst betyg. Mikromeriter fortfarande under utveckling Mikromeriter betraktades fortfarande som ett pågående arbete vid universiteten. Enligt undersökningen har majoriteten av universiteten främjat implementering av mikromeriter, men det finns ändå stora variationer mellan universiteten. Vissa universitet använder redan mikromeriter, medan andra fortfarande är på diskussionsnivå. Verksamheten kring mikromeriter anses vara fragmenterad på många håll och respondenterna identifierade tydliga kompetensbehov. För många är ämnet fortfarande nytt, och svaren betonade behovet av tydlig grundläggande information, särskilt när det gäller begrepp och verksamhetsmodeller. Dessutom finns det ett behov av praktisk vägledning om t.ex. certifiering och definitionen av kompetensmål. Bristen på gemensamma riktlinjer och tydliga strukturer anses bromsa planeringen och genomförandet av mikromeriter som en del av universitetens grundläggande verksamhet. Utvecklingen av näringslivssamarbete och produktifiering framstod också som viktiga områden inom kompetensutveckling. Ytterligare kompetens behövs inom marknadsföring och prissättning av utbildning, identifiering av näringslivets behov och skapande av en ny kultur för näringslivsdeltagande. Nedan en lista över några av ytterligare färdigheter och kunskaper som har framkommit i samband med fortsatt implementering av mikromeriter.
Kundorienterat kontinuerligt lärande I enkäten ombads respondenterna att ange de viktigaste sätten att identifiera kundernas utbildningsbehov, med högst tre val per respondent. De tillgängliga alternativen var undersökningar, intervjuer, samarbete med intressenter, förutse kompetensbehov (direktiv, riktlinjer, nationella utvecklingstrender) och direktkontakt (t.ex. telefonsamtal och diskussioner). De tre vanligaste svaren var samarbete med intressenter, förutse kompetensbehov och undersökningar (figur 1).  Figur 1. Respondenterna bedömning av de viktigaste sätten att kartlägga kundernas utbildningsbehov (n=131). I många enheter är dialogen nära och en del av den dagliga verksamheten, t.ex. genom utbildning, utvecklings- och forskningsprojekt, arbetslivsdagar, alumnverksamhet och arbetslivsevenemang. I svaren nämndes också att det är viktigt att vara aktiv i olika nätverk inom sitt eget område och att delta i utvecklingen för att vara medveten om kompetensbehoven. Samarbetet med näringslivet upplevdes som något fragmenterat och beroende av enskilda individer. Svaren framhöll behovet av en mer långsiktig och strukturerad dialog och bättre kommunikation mellan olika enheter. Av de kundorienterade metoderna för kontinuerligt lärande ansågs olika pedagogiska lösningar, vägledning och rådgivning för lärande fungera bäst. Respondenterna skulle börja utveckla kundorienteringen inom kontinuerligt lärande vid universiteten genom att klargöra strukturerna för kontinuerligt lärande, fördela resurser och stärka kundförståelsen. Vad händer under 2026? Resultaten från undersökningen kommer att användas i projektets utvecklingsåtgärder under 2026. I början av året kommer vi att titta närmare på de olika stadierna och metoderna för arbetsbaserad utbildningsplanering bland universiteten och involvera näringslivet i utvecklingen av kontinuerligt lärande. Under 2026 kommer vi dessutom att undersöka våra kunders önskemål och behov av kontinuerligt lärande vid universiteten. Tack till alla som deltog i undersökningen och diskussionerna! Utvecklingen av kontinuerligt lärande är en gemensam resa som bäst framskrider genom en öppen dialog mellan universiteten och näringslivet. Vi ser fram emot nästa steg och den gemensamma utvecklingen. Hälsn. Katri och Mira/Lapplands Universitet  What does the field of continuous learning look like in In autumn 2025, we carried out an extensive Webropol survey aimed at mapping the current state of continuous learning in universities, with a particular focus on the status, challenges, and development needs of micro-credentials. The survey was conducted by the University of Lapland, and responses were collected between 18 September and 31 October 2025. A total of 134 people from nine Finnish universities responded to the survey. Of the respondents, 67 percent represented other staff and 33 percent were teaching or research staff. The results provide a valuable insight into where the development of continuous learning currently stands – and what is still needed. Effective practices and bottlenecks In the survey, we asked respondents to evaluate current practices related to continuous learning in their universities. Respondents were asked to assess the effectiveness of three specific practices from the perspective of continuous learning: (1) collaboration between different units and faculties, (2) working-life-oriented educational planning, and (3) sufficient resourcing for the planning and implementation of continuous learning services. Among these, working-life-oriented educational planning was assessed as the most effective practice. In contrast, resourcing for the implementation and planning of continuous learning services received the weakest evaluation. Micro-credentials still taking shape Micro-credentials were seen as an area still under development in universities. According to the survey, most universities had made progress in implementing micro-credentials, but there was significant variation between institutions. In some universities, micro-credentials are already in active use, while in others they remain mainly at the discussion stage. Activities related to micro-credentials were often perceived as fragmented, and respondents identified clear competence needs in this area. For many, the topic is still new, and responses highlighted a need for basic information, particularly clarification of key concepts and operating models. There was also a call for practical guidelines, for example regarding certification practices and the definition of learning outcomes. The lack of shared guidelines and clear structures was seen as slowing down the planning and integration of micro-credentials into the core activities of universities. Developing cooperation with working life and improving the productization of training also emerged as important areas for competence development. Additional expertise is needed in marketing, pricing, and identifying labour market needs, as well as in creating a new culture that more actively involves working life. Below is a list of some of the additional competence and information needs identified in relation to the future implementation of micro-credentials:
 Figure 1. Respondents’ assessment of the most important ways to identify customers’ educational needs (n=131). In many units, dialogue with working life was already close and part of everyday activities, for example through internships, development and research projects, career days, alumni activities, and other professional events. Respondents also noted the importance of being active in various professional communities and participating in the development of one’s field in order to stay informed about competence needs. At the same time, cooperation with working life was sometimes experienced as fragmented and dependent on individuals. Responses highlighted a need for more long-term and structured dialogue as well as better information flow between different units. Among customer-oriented continuous learning practices, diverse pedagogical solutions as well as learner guidance and counselling were evaluated as the most effective. Respondents felt that the customer orientation of continuous learning in universities could be further improved by clarifying structures, strengthening resourcing, and enhancing customer understanding. What’s next – in 2026? The results of the survey will be used to support the project’s development measures in 2026. Early in the year, we will take a closer look at the different phases and practices of working-life-oriented educational planning together with universities and involve working life in the development of continuous learning. In addition, during 2026 we will examine customers’ expectations and needs regarding continuous learning offered by universities. Thank you to everyone who participated in the survey and related discussions! Developing continuous learning is a shared journey that progresses best through open dialogue between universities and working life. We look forward to the next steps and to continuing this joint development work. T: Katri and Mira / University of Lapland 
0 Kommentit
Jätä vastaus. |
AuthorKirjoittajina toimivat toteuttavien yliopistojen henkilöt. Archives
tammikuu 2026
Categories |
RSS-syöte