MARRASKUUN BLOGI

Pienet osaamiskokonaisuudet – tuo tuttu sanapari,

mutta silti yllättävän moniulotteinen käsite:  

Mitä ne oikeastaan pitävät sisällään, miten ne rakentuvat ja millaista osaamista niillä tavoitellaan? 

Suomalainen korkeakoulukenttä on murroksessa. Työelämän osaamistarpeet muuttuvat nopeammin kuin koskaan ja perinteiset tutkintorakenteet eivät aina pysty vastaamaan tähän vauhtiin. Työelämä tarvitsee joustavia, nopeasti reagoivia koulutusmuotoja.  Ratkaisuksi on esitetty pieniä osaamiskokonaisuuksia. 

Yliopistoverkosto jatkuvan oppimisen edelläkävijänä hankkeessa Tampereen yliopiston osaprojekti työstää näitä pieniä osaamiskokonaisuuksia tarkastellen nykytilaa ja kehittää prosesseja ja malleja, sekä henkilöstön kykyä tuottaa niitä entistä työelämälähtöisemmin. Pyrimme tunnistamaan mahdolliset pullonkaulat ja toisaalta löytämään hyviä toimivia käytänteitä. ​

Tampereen yliopiston hanketiimi Minna Miettinen (vas.), Mari Vuolle, Jaana Roschier

Kehitämme pienten osaamiskokonaisuuksien rakentamisen tueksi MOOC-oppimispolun, joka sisältää erityisesti tarkistuslistan pienten osaamiskokonaisuuksien rakentamisen tarkasteluun sekä itsearviointityökalun oman osaamisen mittaamiseksi. 
​
MOOC-kehitystyön alussa olimme keskustelussa pienten osaamiskokonaisuuksien alkulähteillä.  Meitä pohditutti erityisesti se, mikä on pieni osaamiskokonaisuus. Selkeää, yhtenäistä määritelmää ei ole, mutta kansallisen viitekehyksen mukaan pieni osaamiskokonaisuus on oppijalähtöinen. Sen osaamistavoitteet on kuvattu yhdenmukaisella tavalla ja ne perustuvat työelämän tarpeisiin. Osaaminen arvioidaan luotettavasti ja opetuksen tavat tulee suunnitella yhdessä työelämän kanssa. Laadunvarmistukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Pienillä osaamiskokonaisuuksilla tulee olla itsenäistä arvoa työmarkkinoilla ja ne tulee mielellään voida pinota suuremmaksi kokonaisuudeksi.  ​

Vaikka sanaparissa on adjektiivi pieni, niin yhtenäistä kokoa ei ole tarkasti linjattu. Kansallinen viitekehys antaa suhteellisen laajan skaalan eli 1-59 opintopistettä. Työelämässä oleva opiskelija saattaa kaivata hyvinkin pientä ja joustavaa kokonaisuutta. Joillekin pieni saattaa merkitä jopa pienenpää kokonaisuutta kuin edes 1 op.  ​

Yksi opintopiste on työtunteina mitattuna 27 tuntia. Työelämässä olevalla jatkuvalla oppijalla on harvoin käytössään opiskeluun runsaasti aikaa. Miten sitten voi oppia ja miten voi mitoittaa oikean kokoisen kokonaisuuden. Tätä pohdimme ja nostimme keskusteluun, mitä on oppiminen ja mitä se on erityisesti jatkuvalla oppijalla. 
​
Onko termi pieni osaamiskokonaisuus toimiva termi työelämässä. Voisiko se olla jotakin muuta, esimerkiksi opinpala, joita voisi koota itselleen ja muodostaa vaikka suuremman kokonaisuuden, vähän kuin palapeliä kokoaisi. Toivottavasti tulevaisuudessa moni löytää puuttuvat palaset ja saa ne loksahtamaan kohdilleen. 

---

Mikromeriter – ett bekant uttryck men ett förvånansvärt

​mångfacetterat begrepp 

Vad innefattar de egentligen, hur byggs de upp och vilken slags kompetens syftar de till att utveckla? 
​
Den finländska högskolesektorn befinner sig i förändring. Kompetensbehoven i arbetslivet förändras snabbare än någonsin och de traditionella examensstrukturerna hänger inte alltid med. Arbetslivet kräver flexibla och snabba utbildningsformer och mikromeriter har presenterats som en del av lösningen. 

Inom ramen för projektet Universitetsnätverket som föregångare inom kontinuerligt lärande – YJOP är Tammerfors universitet med och samutvecklar mikromeriter genom att kartlägga nuläget samt förbättra processer, modeller och personalens beredskap att producera dem på ett sätt som bättre motsvarar arbetslivets behov. Målet är att identifiera eventuella flaskhalsar och samtidigt hitta fungerande metoder. ​

Projektgruppen vid Tammerfors universitet Minna Miettinen (till vänster), Mari Vuolle, Jaana Roschier

För att stöda utvecklingen av mikromeriter skapar vi en MOOC-lärstig som innehåller en checklista för att granska hur mikromeriter byggs upp samt ett självbedömningsverktyg för att utvärdera den egna kompetensen. 

I början av MOOC-utvecklingen befann vi oss vid själva kärnan kring begreppet mikromeriter. Vi funderade särskilt över vad en mikromerit egentligen är. Det finns ingen tydlig, enhetlig definition, men enligt den nationella ramen är en mikromerit studerandecentrerad. Dess läranderesultat beskrivs på ett enhetligt sätt och baseras på arbetslivets behov. Kompetensen bedöms på ett tillförlitligt sätt, och undervisningsmetoderna bör utformas i samarbete med arbetslivet. Särskild uppmärksamhet bör ägnas åt kvalitetssäkring. Mikromeriter ska ha ett självständigt värde på arbetsmarknaden och helst kunna byggas samman till större helheter. 
​
Trots att termen innehåller ordet ”mikro/liten” finns ingen strikt definierad storlek. Den nationella ramen anger ett förhållandevis brett spann: 1–59 studiepoäng. En studerande i arbetslivet kan behöva en mycket liten och flexibel modul – för vissa kan ”liten” till och med betyda mindre än 1 studiepoäng. ​

En studiepoäng motsvarar 27 timmars arbete. En kontinuerligt lärande i arbetslivet har sällan mycket tid att studera. Hur kan man då lära sig – och hur bestäms den rätta storleken på modulen? Det här ledde oss till att diskutera vad lärande egentligen är, särskilt för den kontinuerligt lärande. ​

---

Micro Credentials – A Familiar Phrase, Yet a Surprisingly

Multifaceted Concept 

What do they actually include, how are they constructed, and what kind of competence are they aiming to develop? 

The Finnish higher education field is undergoing a transformation. The competence needs of working life are changing faster than ever, and traditional degree structures are not always able to keep up. Working life requires flexible, responsive forms of education. One proposed solution is Micro Credentials. 
​
As part of the University network at the Forefront of Continuous Learning ​– YJOP -project, Tampere University’s subproject is developing these micro credentials by examining the current state and improving processes, models, and staff capabilities to produce them in a more work-life-oriented way. We aim to identify potential bottlenecks and, on the other hand, discover good practices that work. ​

Tampere University project team Minna Miettinen (left), Mari Vuolle, Jaana Roschier

To support the development of micro credentials, we are creating a MOOC learning path that includes a checklist for reviewing the construction of micro credentials and a self-assessment tool for measuring one’s own competence. 

At the beginning of the MOOC development, we found ourselves at the very source of the concept of micro credentials. We were particularly pondering what exactly a micro credential is. There is no clear, unified definition, but according to the national framework, a micro credential is learner-centered. Its learning outcomes are described in a consistent manner and are based on the needs of working life. Competence is assessed reliably, and the teaching methods should be designed in collaboration with working life. Special attention must be paid to quality assurance. Micro credentials should have independent value in the labor market and preferably be stackable into larger entities. 
​
Although the term includes the adjective “micro/small,” there is no strictly defined size. The national framework provides a relatively broad scale: 1–59 ECTS credits. A student in working life may need a very small and flexible module. For some, “small” might even mean less than 1 ECTS credit. ​

One ECTS credit corresponds to 27 hours of work. A lifelong learner in working life rarely has a lot of time for studying. So how can one learn, and how can the right-sized module be determined? This led us to discuss what learning really is, especially for lifelong learners. 
​
Is the term “micro credentials” functional in Finnish in working life? Could it be something else, like a “learning piece” that one could collect and assemble into a larger whole—like putting together a puzzle? Hopefully, in the future, many will find the missing pieces and make them fit perfectly. ​