|
Webinaari 2: Miten pieniä osaamiskokonaisuuksia tehdään?
YJOP-hankkeen toinen webinaari kokosi 22.9.2026 yhteen jatkuvan oppimisen ja työelämärelevantin koulutuksen kehittämisestä kiinnostuneita asiantuntijoita. Teams-yhteyden äärellä oli parhaimmillaan 96 osallistujaa kuulemassa, miten pieniä osaamiskokonaisuuksia voidaan suunnitella ja toteuttaa työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin. Webinaarissa tutustuttiin hankkeessa kehitettävään yliopistojen henkilöstön verkkokurssiin sekä kahteen käytännön esimerkkiin jo toteutetuista osaamiskokonaisuuksista. Puheenvuoroja yhdisti ajatus siitä, että onnistuneen pienen osaamiskokonaisuuden suunnittelu alkaa työelämän tarpeesta. Mari Vuolle ja Jaana Roschier kuvasivat koulutuksen suunnittelussa huomion kiinnittyvän usein sisältöihin, toteutustapoihin tai digitaalisiin alustoihin, vaikka työelämälle suunnatun koulutuksen lähtökohdaksi tarveperustaisuus. Työelämälähtöisessä koulutuksessa näkökulma vaihtuukin siitä, mitä haluamme opettaa, siihen, mitä osallistujan tulisi osata voidakseen toimia työssään entistä paremmin. Pienet osaamiskokonaisuudet – oppimismatka yliopistojen henkilöstölle Tampereen yliopiston Mari Vuolle ja Jaana Roschier esittelivät hankkeessa kehitettävää Pienet osaamiskokonaisuudet – oppimismatka -verkkokurssia. Parhaimmillaan pieni osaamiskokonaisuus tarjoaa räätälöityjä ratkaisuja työelämän osaamishaasteisiin ja antaa osallistujille mahdollisuuden kehittää osaamistaan juuri silloin, kun sille on tarvetta. Verkkokurssille kootaan käytännön työkaluja, malleja, esimerkkejä ja näkökulmia tukemaan yliopistojen henkilöstöä työelämälähtöisten koulutusten suunnittelussa ja toteuttamisessa. Kun työelämän tarve on tunnistettu, voidaan määritellä koulutuksen kohderyhmä, osaamistavoitteet ja keskeiset sisällöt. Näin muodostuu looginen kokonaisuus, jossa eri tekijät tukevat koulutukselle asetettua tavoitetta. Samalla on tärkeää pohtia, miten oppiminen voidaan sovittaa joustavasti työn oheen ja osaksi osallistujan arkea. Työelämälähtöisyyden tulee näkyä myös toteutuksessa, markkinoinnissa ja arvioinnissa: koulutuksen on tavoitettava oikea kohderyhmä oikeilla viesteillä, ja arviointi kannattaa kohdistaa osaamiseen, jota osallistujat voivat hyödyntää käytännön työssään. Verkkokurssi sisältää ydinsisältöjen lisäksi pohdintakysymyksiä, itsearviointia, lisämateriaaleja ja suunnittelupohjan, jonka avulla osallistuja voi hahmotella omaa pientä osaamiskokonaisuuttaan. Yliopistojen henkilöstö pääsee testaamaan kurssia 15.10.–15.12.2026, ja valmis verkkokurssi avataan alkuvuonna 2027. Kehittämisen periaatteina ovat yhteiskehittäminen ja jatkuva parantaminen. Työelämälähtöisyys käytännössä – kaksi case-esimerkkiä Itä-Suomen yliopiston Juha Kinnusen esittelemä Kestävän kiertotalouden perusteet -osaamiskokonaisuus rakennettiin suoraan alueen elinkeinoelämän tarpeisiin. Yritysten osaamistarpeita kartoitettiin haastatteluilla, kyselyllä ja työpajoilla, ja niiden pohjalta kokonaisuuden sisältöjä ja toteutustapoja kehitetään ja pilotoidaan yhdessä yritysten kanssa. Esimerkki osoitti, että työelämälähtöisyys on jatkuvaa yhteiskehittämistä: tarpeiden tunnistamista, toteutuksen testaamista ja palautteen hyödyntämistä. Oulun yliopiston Satu Soilan esittelemä lyhytterapeuttisen osaamisen koulutuspilotti suunniteltiin yhdessä Pohteen, Lapin hyvinvointialueen ja Kainuun hyvinvointialueen kanssa. Työelämän tarvekartoitus ohjasi koulutuksen sisältöjä, ja opittuja menetelmiä harjoiteltiin suoraan osallistujien omassa asiakastyössä. Koulutus vastasi sekä hyvinvointialueiden että osallistujien tarpeisiin: sen suoritti 85 osallistujaa, ja palautteessa korostuivat joustava toteutus sekä työhön välittömästi sovellettavat työvälineet. Työelämälähtöisyydestä työelämävaikuttavuuteen Oulun kauppakamarin Mari Viirelä nosti kommenttipuheenvuorossaan esiin pienten osaamiskokonaisuuksien tunnistettavuuden ja työelämärelevanssin. Kokonaisuuksien nimeämiseen ja brändäämiseen on kiinnitettävä huomiota, ja niiden tulee perustua työelämältä varmistettuun aitoon osaamistarpeeseen. Osaamismerkit ovat työelämässä vielä uusi asia, minkä vuoksi opintojen laajuuden olisi hyvä olla yhteismitallinen ja selkeästi ilmoitettu esimerkiksi opintopisteinä. Lisäksi on määriteltävä pienen osaamiskokonaisuuden elinkaari ja se, miten sisältöjen ajantasaisuutta tarkistetaan. Tampereen yliopiston jatkuvan oppimisen professori Päivi Hökkä korosti kommenttipuheenvuorossaan, että pienet osaamiskokonaisuudet voivat toimia koulutuksen ja työssä oppimisen välisenä siltana. Niiden vaikuttavuus syntyy, kun tutkimusperustainen osaaminen kiinnittyy työhön ja uudistaa työn tekemistä sekä työyhteisöä. Kestävän jatkuvan oppimisen järjestelmän osana kokonaisuuksien tulee olla työn ohessa suoritettavia, työelämärelevantteja, laadukkaita ja laajemmiksi kokonaisuuksiksi yhdistettäviä. Lisäksi niiden toteuttaminen edellyttää selkeitä pedagogisia, taloudellisia ja hallinnollisia ratkaisuja. Mitä onnistunut pieni osaamiskokonaisuus edellyttää? Onnistunut pieni osaamiskokonaisuus rakentuu todellisesta työelämän osaamistarpeesta, yliopistojen ja työelämän yhteistyöstä sekä joustavasta toteutuksesta. Sen vaikuttavuus vahvistuu, kun oppiminen kytkeytyy suoraan osallistujan työhön ja kokonaisuutta kehitetään palautteen pohjalta. Työelämän kanssa yhdessä kehitetyt pienet osaamiskokonaisuudet avaavat uusia mahdollisuuksia jatkuvalle oppimiselle. Never stop learning ❤️
0 Kommentit
Jätä vastaus. |
AuthorKirjoittajina toimivat toteuttavien yliopistojen henkilöt. Archives
lokakuu 2026
Categoriesarkisto
lokakuu 2026
|
RSS-syöte