Pienet osaamiskokonaisuudet ja UCEF-verkosto kokoontui marraskuussa kaksipäiväiseen syysseminaariin Santahaminassa Maanpuolustuskorkeakoulun isännöimänä. Seminaarin teemana olikin ytimekkäästi “Kokonaisturvallisuus - nykytila ja tulevaisuus” ja selventävänä alaotsikkona “Tarkoituksena on tarkastella kokonaisturvallisuuden kokonaiskuvaa, uhkakuvia, vastuunjakoa ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä”. Keskeisenä teemana osallistujien välisissä puheenvuoroissa oli kysymys siitä, kuinka rakennamme osaamista ympäristöön, jossa uhkat, tarpeet ja yhteistyön muodot muuttuvat jatkuvasti. Seminaarissa mukana oli ilahduttavan suuri joukko YJOP-hankkeen toteuttajia useista eri yliopistoista. Seminaarin ensimmäiset työpajat käsittelivätkin YJOP-hankkeen näkökulmasta keskeisiä asioita: yritysyhteistyötä ja pieniä osaamiskokonaisuuksia, sekä opetus- ja kasvatusalan täydennyskoulutusta. Hankkeen Tampereen yliopiston toteuttajien Minna Miettisen, Mari Vuollen ja Jaana Roschierin vetämässä yritysyhteistyön työpajassa osallistujat keskustelivat innokkaasti pienten osaamiskokonaisuuksien mahdollisuuksista ja merkityksestä sekä tämänhetkisistä haasteista työelämäyhteistyön näkökulmasta.  Mari Vuolle esittelee hankkeen kyselyn tuloksia työpajassa Pienet osaamiskokonaisuudet – ketteryyttä Yksi seminaarin keskusteluissa toistuvista teemoista oli pienten osaamiskokonaisuuksien rooli osana kokonaisturvallisuuden edistämistä. Miten joustavasti toteutettavalla täydennyskoulutuksella voidaan vastata erilaisiin kokonaisturvallisuuteen liittyviin osa-alueisiin? Pienet osaamiskokonaisuudet mahdollistavat nopean reagoinnin, kohdennetun osaamisen vahvistamisen ja sen, että työelämässä kiinni olevat yksityishenkilöt voivat rakentaa omaa ammatillista osaamista pala palalta. Seminaarin ensimmäisen päivän yksi ohjelmanumero oli paneelikeskustelu, jossa kokonaisturvallisuutta tarkasteltiin usean eri toimijan näkökulmasta. Kriisitilanteissa nämä toimijat omilta toimialoiltaan edesauttaisivat yhteiskunnan kykyä pysyä toimintakykyisenä. Panelisteina toimivat: Marko Rostedt, Helsingin pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Anssi Heinämäki, kapteeni, Sotataidon laitos/MPKK, strategian opettaja Niina Hirvonen, valmiuden ja varautumisen koordinaattori, SPR Eero Alaluusua, ETL:n valmiuspäällikkö, Elintarviketeollisuusliitto Pekka Jokinen, Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja, Traficom Paneelikeskustelun useissa puheenvuoroissa korostui sama ajatus: kokonaisturvallisuus on yhteiskunnan eri toimijoiden yhteinen ponnistus. Yhteistyötä tulee tehdä yli sektorirajojen, ja koulutuksen näkökulmasta yliopistojen välillä ja monitieteisesti.  Seminaarin panelistit Yhteistyö haastaa meitä pohtimaan jatkuvan oppimisen rakenteita uudella tavalla. Kuinka varmistamme jatkuvan oppimisen sisällöt laajasta turvallisuuden teemasta niin, että ne tuottavat osaamista todennäköisesti aika monenlaisesta näkökulmasta asiaa tarkastelevalle kohdejoukolle. Toisena haasteena tulee olemaan monitieteisen näkökulman sovittaminen tähän tilanteeseen. Monitieteisyyden vaatimuksen voi nähdä haasteen lisäksi myös vahvuutena, koska sen kautta monipolvisiin ongelmiin pystytään tarjoamaan osaamista tarpeeksi monelta alalta. Paneelikeskustelusta kuin muistakin puheenvuoroista jäi mieleen henkisen kestävyyskyvyn korostaminen. Ei ole tietenkään helppoa määritellä, mitä kestävyyskyky milloinkin tarkoittaa ja kenen yksilön näkökulmasta, mutta koulutusinstituution perspektiivistä ajatus on herkullinen. Koulutuksella ja sivistyksellä pystytään vaikuttamaan siihen, kuinka alttiita yksilöt ovat esimerkiksi disinformaation kaltaisille vaikuttamisyrityksille. Tähän teemaan palasi myös toisen päivän puheenvuorossaan apulaisprofessori Elias Pekkola, joka käsitteli yhtenä puheensa teemana koulutusturvallisuutta. Koulutuksen toteuttajan näkökulmasta ajatuksia herättävänä teemana oli koulutuksen jatkuminen kriisitilanteissa. Koulutuksen järjestäjillä pitää olla tarpeellinen kriisiosaaminen, jotta koulutuksen saatavuus ei vaarannu kriisitilanteissa. Koulutuksen osalta se tarkoittaisi myös sitä, että kriisitilanteessa koulutuksen järjestäjien (tässä tapauksessa viitataan nyt lähinnä yliopistoihin) tulee omalta osaltaan varmistaa, että yhteiskunnassa on riittävästi kriittistä osaamista keskeisimmillä sektoreilla.  Onnistuneen seminaarin järjestäjätiimi Joustavuudessaan ja tarvelähtöisyydessään pienet osaamiskokonaisuudet tarjoavat yhden turvallisuutta tuottavan palasen kokonaisturvallisuuden palapelissä. Ehkä kokonaisturvallisuuden suurin haaste ei ole tiedon puute, vaan sen yhteensovittaminen. Ratkaisuna hajallaan olevan tiedon yhteensovittamisessa pienet osaamiskokonaisuudet voivat jatkossa olla työkalu kokonaisturvallisuuden tuottamiseksi koko aikuisväestön osaamistasoa nostamalla. Mikromeriter och helhetstrygghet – UCEF-nätverket samlades i november till ett tvådagars höstseminarium i Sandhamn med Försvarshögskolan som värd. Seminariets tema var kort och gott ”Kokonaisuusturvallisuus - nykytila ja tulevaisuus”, med den förtydligande underrubriken ”Syftet är att granska helhetsbilden av helhetstryggheten, hotbilder, ansvarsfördelning och samarbetet mellan olika aktörer”. En röd tråd i deltagarnas anföranden var frågan om hur vi bygger kompetens i en omgivning där hot, behov och samarbetsformer kontinuerligt förändras. Glädjande nog deltog ett stort antal representanter från YJOP-projektet och från flera olika universitet. Seminariets första workshoppar behandlade också frågor som är centrala ur projektets perspektiv: företagssamarbete och mikromeriter samt fortbildning inom undervisnings- och utbildningssektorn. I arbetslivsworkshopen, som leddes av projektteamet från Tammerfors universitet – Minna Miettinen, Mari Vuolle och Jaana Roschier – diskuterade deltagarna ivrigt om mikromeriternas möjligheter, betydelse och aktuella utmaningar sett ur arbetslivssamarbetets synvinkel. Mari Vuolle presenterar undersökningsresultaten i en workshop Mikromeriter – flexibilitet i krissituationer En återkommande tematik i seminariets diskussioner var mikromeriternas roll i att främja helhetstryggheten. Hur kan flexibel fortbildning möta olika delområden gällande den? Mikromeriter möjliggör snabb respons, riktad kompetensutveckling och en struktur som gör det möjligt för yrkesverksamma att bygga sin kompetens bit för bit. Seminariets första dag innehöll bl.a. en paneldiskussion där helhetstryggheten belystes ur flera aktörers perspektiv. I krissituationer bidrar dessa aktörer från sina respektive sektorer till samhällets förmåga att upprätthålla sin funktionalitet. Paneldeltagare var: Marko Rostedt, räddningschef vid Helsingfors räddningsverk Anssi Heinämäki, kapten, Institutionen för krigskonst vid Försvarshögskolan, lärare i strategi Niina Hirvonen, beredskaps- och beredskapskoordinator, Finlands Röda Kors Eero Alaluusua, beredskapschef, Livsmedelsindustriförbundet Pekka Jokinen, direktör för Cybersäkerhetscentret, Traficom I flera av panelens inlägg betonades samma tanke: helhetstrygghet är en gemensam ansträngning av samhällets olika aktörer. Samarbete måste ske sektorsövergripande och inom utbildningen och universitet även tvärvetenskapligt. Paneldiskussion Detta samarbete utmanar oss att tänka om kring kontinuerligt lärandes strukturer. Hur säkerställer vi att innehållet inom kontinuerligt lärande täcker ett brett säkerhetstema och ger relevant kompetens till målgrupper som betraktar frågan ur olika perspektiv? En annan utmaning är hur den tvärvetenskapliga angreppssättet integreras i arbetet. Kravet på tvärvetenskap kan dock också ses som en styrka då det möjliggör att komplexa problem kan mötas med expertis från flera områden. Både paneldiskussionen och andra anföranden lyfte fram betydelsen av mental resiliens. Det är förstås svårt att entydigt definiera vad resiliens innebär i olika sammanhang och för olika individer, men ur ett utbildningsperspektiv är temat särskilt intressant. Genom utbildning och bildning kan man stärka individers motståndskraft mot exempelvis desinformation och andra påverkansförsök. Till temat återkom också docent Elias Pekkola under den andra dagen, då han talade om utbildningssäkerhet. Som utbildningsanordnare väcker frågan om utbildningens kontinuitet under kriser viktiga reflektioner. Utbildningsanordnare måste ha tillräcklig kriskompetens för att säkerställa tillgången till utbildning även vid kriser. För universiteten skulle detta också innebära ett ansvar att säkerställa att samhället besitter tillräcklig kritisk kompetens inom centrala sektorer även under undantagsförhållanden. Arrangörer av ett framgångsrikt seminarium Genom sin flexibilitet och behovsorientering erbjuder mikromeriter en viktig pusselbit i arbetet för helhetstrygghet. Kanske är den största utmaningen inte brist på kunskap, utan att sammanföra den. Som ett verktyg för att koordinera splittrad kunskap kan mikromeriter i framtiden spela en central roll genom att höja kompetensnivån bland hela den vuxna befolkningen. Micro credentials and Comprehensive Security – In November, the UCEF network gathered for a two-day autumn seminar at Santahamina, hosted by the National Defence University. The seminar’s theme was concisely “Comprehensive Security – Current State and Future,” with the clarifying subtitle: “The aim is to examine the overall picture of comprehensive security, threat scenarios, division of responsibilities, and cooperation between different actors.” A central question in participants’ discussions was how to build competence in an environment where threats, needs, and forms of cooperation are constantly changing. The seminar was attended by a delightfully large group of YJOP project implementers from several universities. The first workshops focused on key issues from the YJOP project perspective: business collaboration and micro credentials, as well as continuing education for the teaching and education sector. In the workshop on business collaboration, led by Minna Miettinen, Mari Vuolle, and Jaana Roschier from Tampere University, participants enthusiastically discussed the opportunities and significance of micro credentials and the current challenges from the perspective of cooperation with working life. Mari Vuolle presenting project's results at the workshop Micro credentials - agility in crisis situationsOne recurring theme in the seminar discussions was the role of small competence modules in promoting comprehensive security. How can flexible continuing education respond to various areas related to comprehensive security? Micro credentials enable quick development, targeted strengthening of skills, and allow individuals engaged in working life to build their professional competence piece by piece. One highlight of the first day was a panel discussion that examined comprehensive security from the perspective of several actors. In crisis situations, these actors would, from their respective fields, help society maintain its operational capability. The panelists were: Marko Rostedt, Chief of Rescue, Helsinki Rescue Department Anssi Heinämäki, Captain, Department of Military Science/NDU, Strategy Instructor Niina Hirvonen, Preparedness and Contingency Coordinator, Finnish Red Cross Eero Alaluusua, Preparedness Manager, Finnish Food and Drink Industries Federation Pekka Jokinen, Director of Cybersecurity Centre, Traficom Several contributions during the panel emphasized the same idea: comprehensive security is a joint effort by different actors in society. Cooperation must cross sector boundaries and, from an educational perspective, involve collaboration between universities and across disciplines. Panel discussion Collaboration challenges us to rethink the structures of continuous learning. How do we ensure that the content of continuous learning within the broad theme of security produces competence for a target group likely to approach the topic from many different perspectives? Another challenge will be integrating a multidisciplinary approach into this context. The requirement for multidisciplinarity can be seen not only as a challenge but also as a strength, as it enables providing expertise from enough fields to address complex problems. Both the panel discussion and other presentations highlighted the importance of mental resilience. It is, of course, not easy to define what resilience means at any given time and from whose perspective, but from an educational institution’s viewpoint, the idea is compelling. Education and knowledge can influence how susceptible individuals are to influence attempts such as disinformation. This theme was also revisited in the second day’s presentation by Associate Professor Elias Pekkola, who addressed educational security as one of his topics. From the perspective of education providers, a thought-provoking theme was the continuity of education during crises. Education organizers must have sufficient crisis competence to ensure that access to education is not jeopardized in emergencies. For universities, this also means ensuring that society has enough critical expertise in key sectors during crises. Organizers of a successful seminar
In their flexibility and demand-driven nature, micro credentials offer one piece of the puzzle for producing security within comprehensive security. Perhaps the greatest challenge for comprehensive security is not the lack of information but its integration. As a solution for integrating scattered knowledge, micro credentials could, in the future, serve as a tool for producing comprehensive security by raising the competence level of the entire adult population.
0 Kommentit
Pienet osaamiskokonaisuudet – tuo tuttu sanapari, Mitä ne oikeastaan pitävät sisällään, miten ne rakentuvat ja millaista osaamista niillä tavoitellaan? Suomalainen korkeakoulukenttä on murroksessa. Työelämän osaamistarpeet muuttuvat nopeammin kuin koskaan ja perinteiset tutkintorakenteet eivät aina pysty vastaamaan tähän vauhtiin. Työelämä tarvitsee joustavia, nopeasti reagoivia koulutusmuotoja. Ratkaisuksi on esitetty pieniä osaamiskokonaisuuksia. Yliopistoverkosto jatkuvan oppimisen edelläkävijänä hankkeessa Tampereen yliopiston osaprojekti työstää näitä pieniä osaamiskokonaisuuksia tarkastellen nykytilaa ja kehittää prosesseja ja malleja, sekä henkilöstön kykyä tuottaa niitä entistä työelämälähtöisemmin. Pyrimme tunnistamaan mahdolliset pullonkaulat ja toisaalta löytämään hyviä toimivia käytänteitä.  Tampereen yliopiston hanketiimi Minna Miettinen (vas.), Mari Vuolle, Jaana Roschier Kehitämme pienten osaamiskokonaisuuksien rakentamisen tueksi MOOC-oppimispolun, joka sisältää erityisesti tarkistuslistan pienten osaamiskokonaisuuksien rakentamisen tarkasteluun sekä itsearviointityökalun oman osaamisen mittaamiseksi. MOOC-kehitystyön alussa olimme keskustelussa pienten osaamiskokonaisuuksien alkulähteillä. Meitä pohditutti erityisesti se, mikä on pieni osaamiskokonaisuus. Selkeää, yhtenäistä määritelmää ei ole, mutta kansallisen viitekehyksen mukaan pieni osaamiskokonaisuus on oppijalähtöinen. Sen osaamistavoitteet on kuvattu yhdenmukaisella tavalla ja ne perustuvat työelämän tarpeisiin. Osaaminen arvioidaan luotettavasti ja opetuksen tavat tulee suunnitella yhdessä työelämän kanssa. Laadunvarmistukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Pienillä osaamiskokonaisuuksilla tulee olla itsenäistä arvoa työmarkkinoilla ja ne tulee mielellään voida pinota suuremmaksi kokonaisuudeksi. Vaikka sanaparissa on adjektiivi pieni, niin yhtenäistä kokoa ei ole tarkasti linjattu. Kansallinen viitekehys antaa suhteellisen laajan skaalan eli 1-59 opintopistettä. Työelämässä oleva opiskelija saattaa kaivata hyvinkin pientä ja joustavaa kokonaisuutta. Joillekin pieni saattaa merkitä jopa pienenpää kokonaisuutta kuin edes 1 op.  Yksi opintopiste on työtunteina mitattuna 27 tuntia. Työelämässä olevalla jatkuvalla oppijalla on harvoin käytössään opiskeluun runsaasti aikaa. Miten sitten voi oppia ja miten voi mitoittaa oikean kokoisen kokonaisuuden. Tätä pohdimme ja nostimme keskusteluun, mitä on oppiminen ja mitä se on erityisesti jatkuvalla oppijalla. Onko termi pieni osaamiskokonaisuus toimiva termi työelämässä. Voisiko se olla jotakin muuta, esimerkiksi opinpala, joita voisi koota itselleen ja muodostaa vaikka suuremman kokonaisuuden, vähän kuin palapeliä kokoaisi. Toivottavasti tulevaisuudessa moni löytää puuttuvat palaset ja saa ne loksahtamaan kohdilleen. Mikromeriter – ett bekant uttryck men ett förvånansvärt Vad innefattar de egentligen, hur byggs de upp och vilken slags kompetens syftar de till att utveckla? Den finländska högskolesektorn befinner sig i förändring. Kompetensbehoven i arbetslivet förändras snabbare än någonsin och de traditionella examensstrukturerna hänger inte alltid med. Arbetslivet kräver flexibla och snabba utbildningsformer och mikromeriter har presenterats som en del av lösningen. Inom ramen för projektet Universitetsnätverket som föregångare inom kontinuerligt lärande – YJOP är Tammerfors universitet med och samutvecklar mikromeriter genom att kartlägga nuläget samt förbättra processer, modeller och personalens beredskap att producera dem på ett sätt som bättre motsvarar arbetslivets behov. Målet är att identifiera eventuella flaskhalsar och samtidigt hitta fungerande metoder. Projektgruppen vid Tammerfors universitet Minna Miettinen (till vänster), Mari Vuolle, Jaana Roschier För att stöda utvecklingen av mikromeriter skapar vi en MOOC-lärstig som innehåller en checklista för att granska hur mikromeriter byggs upp samt ett självbedömningsverktyg för att utvärdera den egna kompetensen. I början av MOOC-utvecklingen befann vi oss vid själva kärnan kring begreppet mikromeriter. Vi funderade särskilt över vad en mikromerit egentligen är. Det finns ingen tydlig, enhetlig definition, men enligt den nationella ramen är en mikromerit studerandecentrerad. Dess läranderesultat beskrivs på ett enhetligt sätt och baseras på arbetslivets behov. Kompetensen bedöms på ett tillförlitligt sätt, och undervisningsmetoderna bör utformas i samarbete med arbetslivet. Särskild uppmärksamhet bör ägnas åt kvalitetssäkring. Mikromeriter ska ha ett självständigt värde på arbetsmarknaden och helst kunna byggas samman till större helheter. Trots att termen innehåller ordet ”mikro/liten” finns ingen strikt definierad storlek. Den nationella ramen anger ett förhållandevis brett spann: 1–59 studiepoäng. En studerande i arbetslivet kan behöva en mycket liten och flexibel modul – för vissa kan ”liten” till och med betyda mindre än 1 studiepoäng.  En studiepoäng motsvarar 27 timmars arbete. En kontinuerligt lärande i arbetslivet har sällan mycket tid att studera. Hur kan man då lära sig – och hur bestäms den rätta storleken på modulen? Det här ledde oss till att diskutera vad lärande egentligen är, särskilt för den kontinuerligt lärande. Micro Credentials – A Familiar Phrase, Yet a Surprisingly What do they actually include, how are they constructed, and what kind of competence are they aiming to develop? The Finnish higher education field is undergoing a transformation. The competence needs of working life are changing faster than ever, and traditional degree structures are not always able to keep up. Working life requires flexible, responsive forms of education. One proposed solution is Micro Credentials. As part of the University network at the Forefront of Continuous Learning – YJOP -project, Tampere University’s subproject is developing these micro credentials by examining the current state and improving processes, models, and staff capabilities to produce them in a more work-life-oriented way. We aim to identify potential bottlenecks and, on the other hand, discover good practices that work. Tampere University project team Minna Miettinen (left), Mari Vuolle, Jaana Roschier To support the development of micro credentials, we are creating a MOOC learning path that includes a checklist for reviewing the construction of micro credentials and a self-assessment tool for measuring one’s own competence. At the beginning of the MOOC development, we found ourselves at the very source of the concept of micro credentials. We were particularly pondering what exactly a micro credential is. There is no clear, unified definition, but according to the national framework, a micro credential is learner-centered. Its learning outcomes are described in a consistent manner and are based on the needs of working life. Competence is assessed reliably, and the teaching methods should be designed in collaboration with working life. Special attention must be paid to quality assurance. Micro credentials should have independent value in the labor market and preferably be stackable into larger entities. Although the term includes the adjective “micro/small,” there is no strictly defined size. The national framework provides a relatively broad scale: 1–59 ECTS credits. A student in working life may need a very small and flexible module. For some, “small” might even mean less than 1 ECTS credit. One ECTS credit corresponds to 27 hours of work. A lifelong learner in working life rarely has a lot of time for studying. So how can one learn, and how can the right-sized module be determined? This led us to discuss what learning really is, especially for lifelong learners.
Is the term “micro credentials” functional in Finnish in working life? Could it be something else, like a “learning piece” that one could collect and assemble into a larger whole—like putting together a puzzle? Hopefully, in the future, many will find the missing pieces and make them fit perfectly. Pienet osaamiskokonaisuudet avaavat |
AuthorKirjoittajina toimivat toteuttavien yliopistojen henkilöt. Archives
joulukuu 2025
Categories |
RSS-syöte